Elinikäisestä oppimisesta ei enää tietoakaan

Juttu on julkaistu Turun Seutusanomien (itä) kuntapäättäjäkulmassa 30.8.

Petteri Orpon hallitusohjelmassa linjataan aikuiskoulutustuen lakkauttaminen, jolla tavoitellaan 44 miljoonan euron säästöä. Lisäksi leikkauksen arvioidaan vähentävän opintovapaita siten, että työvoimaa olisi työmarkkinoilla 8000 henkilötyövuotta enemmän.

Aikuiskoulutustuki otettiin käyttöön vuonna 2001, kun haluttiin vastata muuttuvaan työelämän ja nopeasti muuttuviin ammattitaitovaatimuksiin. Tavoitteena oli lisätä aikuiskoulutusta ja pitää suomalaisten osaaminen ajan tasalla globaaleissa ja teknologisissa muutoksissa. Järjestelmää on toki vuosien saatossa joiltakin osin kehitetty, mutta nyt sitä ollaan lakkauttamassa kokonaan. On todella sääli, että aikuiskoulutustuki romutetaan, eikä sitä haluttu kehittää paremmin aikuisopiskelijoiden osaamistason nostoon ja työvoimapulaan vastaamiseen.

Hallitus käynnistää myös toimenpidekokonaisuuden korkeakoulutuksen tarpeettoman kasautumisen ehkäisemiseksi. Tällä halutaan rajoittaa sitä, ettei samantasoisia korkeakoulututkintoja hankittaisi. Keinovalikoima on vielä epäselvä, mutta neuvotteluissa on selvitetty esimerkiksi toisen tutkinnon maksullisuutta ja opiskelupaikkojen ohjaamista ensimmäistä tutkintoaan suorittaville.  Lisäksi hallitus haluaa laajentaa jatkuvan oppimisen tarjonnan markkinalähtöisyyttä, joka luonnollisesti tulee kasvattamaan opiskelijan tai työnantajan kustannuksia. Myös korkeakoulujen avointen opintojen maksut nousevat. Näistä näkökulmista katsottuna on työikäisen väestön näkymät työelämän osaamisvaatimusten täyttämisestä heikkenemässä merkittävästi.

Hallituksen argumentteina olen kuullut, että tukijärjestelmästä hyötyvät korkeammin koulutetut, eikä esimerkiksi hoiva-avustajasta lähihoitajaksi opiskelevat. Varmasti osittain totta, mutta muuttuvan työelämän vaatimukset asettavat entistä enemmän paineita työikäiselle väestölle kehittyä ja hankkia uusia vaatimuksia vastaavaa osaamista. Lisäksi on aloja, kuten sosiaali- ja terveysala, joissa toisiin tehtäviin siirtyminen edellyttää uusia tutkintoja. Monelle aikuiskoulutustuki on ollut myös mahdollisuus alan vaihtoon jo ennen kuin työkyky heikkenee tai työmotivaatio katoaa. Haluaisin kuitenkin nähdä sen kustannusanalyysin, että miten näillä leikkauksilla arvioidaan osaavan työvoiman saatavuuden aidosti paranevan. Lupauksista huolimatta koulutusleikkaukset toteutuvat jälleen.