Helsingin Sanomien (21.2) mukaan Isossa-Britanniassa tehdyssä kokeessa työviikon lyhentäminen nelipäiväiseksi ei heikentänyt tuottavuutta. Se ei myöskään uhannut yritysten kannattavuutta. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että työntekijät saivat hieman enemmän tuloksia aikaan neljässä päivässä kuin viidessä, ja heidän hyvinvointinsa lisääntyi, poissaolot vähenivät ja he olivat sitoutuneempia työpaikkaansa.
Vaikka tutkimuksesta ei ole kerrottu riittävästi, niin asiasta keskusteleminen on tarpeen. Aina aikaisemmin tuottavuuden kasvu on johtanut ensiksi voittojen kasvuun, sen jälkeen palkkojen kasvuun ja hieman myöhemmin vapaa-ajan määrän kasvuun. Mutta maaginen sana on tuottavuuden kasvu.
Tuottavuus tarkoittaa, kuinka paljon tulosta syntyy työtunnin aikana.
Teollistumisen alkuvaiheessa uusia teknologioita ja uusia työtapoja käyttöön ottaneiden tehtailijoiden voitot lensivät pilviin. Työvoiman kysynnän ja poliittisen paineen myötä voitoista osa ohjautui ensiksi parempiin palkkoihin. Parempien palkkojen jälkeen palkansaajien oli syytä saada myös aikaa, jonka puitteissa käyttää saamansa parempi palkka. Osa palkkojen noususta vaihdettiin vapaa-aikaan.
Tuottavuuden kehitys ei suinkaan ole pysähtynyt. Monella alalla työn tuottavuus jatkaa yhä kasvuaan ja uusien innovaatioiden omaksuminen johtaa aivan uuteen liiketoimintaan. Mikäli tuottavuus yhä kehittyy koulutuksen ja tutkimustoiminnan tuloksena, niin tulevaisuudessa samalla työtuntimäärällä saadaan entistä enemmän aikaiseksi. Tuolloin osa palkankorotuksista on hyvinkin luontevaa muuttaa lisääntyväksi vapaa-ajaksi.
Helsingin Sanomien uutisen jälkeen keskustelu on kummallisella tavalla jumiutunut teollisuuden hinnoitteluun ja Elinkeinoelämän keskusliiton piti kiireesti käydä tyrmäämässä ajatus nelipäiväisestä työviikosta, koska tarvitsemme lisää työvoimaa. Mutta kun katsomme historiassa taaksepäin, juuri tuotannollinen teollisuus on kyennyt parantamaan tuottavuutta siten, että 72-tuntisesta työviikosta on kyetty siirtymään 40-tuntiseen työviikkoon, tai vielä lyhyempään. Mutta tuotannollinen teollisuus on juuri se esimerkki joka on mahdollistanut tuottavuuden kasvun. Tuottavuuden kasvu taas on mahdollistanut 5-päiväisen työviikon ja 8-tuntisen työpäivän. Tulevaisuudessa tuottavuuden kasvu mahdollistaa vastaavan muutoksen.
Ennemminkin olisin huolissani siitä, kuinka tuottavuutta parannetaan aloilla, jotka vaativat suoraa ihmistyötä. Lähihoitaja, putkimies, linja-autonkuljettaja ja postinjakaja ovat esimerkkejä ammateista, joiden tuottavuuden kasvun pitäisi kiinnostaa meitä kaikkia. Uusien tuottavuutta lisäävien innovaatioiden pitäisi kohdistua vaikkapa vanhusten kotona elämisen mahdollistavien lähihoitajien tuottavuuden kasvattamiseen palvelun laadusta tinkimättä. On kuitenkin mahdollista lisätä myös näiden ammattilaisten tuottavuutta, mutta tähänkin työhön tarvitaan yhteistä tahtoa.
Mikäli saamme tuottavuuden riittävän hyvään kasvuun kaikilla aloilla, niin en pidä mainittua nelipäiväistä työviikkoa mahdottomana. Tuottavuuden kasvu ja uudet innovaatiot ovat hyväksi sekä työnantajille että työntekijöille. Asiaa onkin syytä edelleen tutkia ja tehdä asteittaisia kokeiluja. Vaikeneminen ja pöyristely ei auta tuottavuutta kasvamaan.
