Tuhansien lasten ja nuorten arkea on tänäkin päivänä kouluissa ja vapaa-ajalla tapahtuva kiusaaminen. Koulukiusaaminen nousee aina silloin tällöin uutisotsikoihin, kun jokin kraavi tapaus nousee esiin. Kiusatuksi tulleiden kohtalot ovat tuntuneet täysin epäoikeudenmukaisilta, kun perusoikeus turvallisesta kouluympäristöstä on hävinnyt tai piinaavaa kärsimystä jatkuu myös koulupäivien jälkeen. Koulukiusaamisesta pitäisikin puhua myös silloin, kun se ei ylitä uutiskynnystä.
Monimutkaisen ongelman ratkaisut eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia. Sanna Marinin johtama hallitus on tehnyt toimenpideohjelman koulukiusaamisen pysäyttämiseksi. Toimenpideohjelmassa on neljätoista eri kohtaa, joiden kautta koulukiusaamiseen puututaan. Keskiössä ohjelmassa ovat lainsäädännön päivittäminen, riittävät resurssit ja henkilöstön koulutus. Tällaisia ovat esimerkiksi: lasten ja varhaiskasvatuksen henkilöstön tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen, opettajankoulutuksessa panostetaan kiusaamisen tunnistamiseen, koulupudokkuutta ehkäistään, nuorisotyötä tuodaan kouluun ja opetustoimen säädöksiä muutetaan, jotta kiusaamiseen voidaan puuttua oikea-aikaisesti. Myös ankkuritoiminta tullaan liittämään osaksi koulujen kiusaamisen vastaista toimintaa. Ankkurin moniammatillinen tiimi (psykiatrinen sairaanhoitaja, poliisi, sosiaalityöntekijä ja nuorisotyöntekijä) tuo enemmän apua väkivallan ehkäisyyn. Ohjelmassa erityisen hyvää on se, että siinä tarkastellaan kiusaamisen ilmiötä monesta eri näkökulmasta ja tarkastelu aloitetaan jo varhaiskasvatuksesta.
Kiusaaminen ei rajoitu vain kouluun, vaan se on yhteiskunnallinen ongelma. Kiusaamiselle on oltava nollatoleranssi ja siihen on puututtava välittömästi. Tämä ohjelma vahvistaa kiusaamisen ehkäisyä ja siihen puuttumista, mutta on myös meidän aikuisten velvollisuus ehkäistä kiusaamista kaikin tavoin. Jokaisella lapsella ja nuorella on oltava oikeus koskemattomuuteen ja syrjimättömyyteen.
Tämä juttu on julkaistu Vakka-Suomen Sanomissa 8.2.
