Viime päivinä on keskusteltu paljon Varhan kauppapalvelusta. Salosta on tullut viestejä, joissa ihmetellään sitä, että vanhuksen maitoa ei enää hae lähikaupasta kotihoito, vaan se toimitetaan kilpailutetun palvelun kautta. Vakka-Suomen Sanomissa puolestaan kirjoitettiin, että hyvinvointialue on vienyt ikääntyneiden itsemääräämisoikeuden, koska asiakas ei enää voi valita omaa lähikauppaansa.
Keskustelu on tärkeää, sillä kyse on monelle ikääntyneelle hyvin konkreettisesta arjen palvelusta. Samalla keskustelussa on jäänyt vähemmälle huomiolle se, mistä päätöksissä oikeastaan oli kyse ja millaisessa tilanteessa niitä tehtiin.
Kauppapalvelu oli vaarassa loppua kokonaan
Syksyllä 2025 hyvinvointialueelle esitettiin säästötoimena koko kauppapalvelun lakkauttamista. Arvioitu säästö olisi ollut noin 300 000 euroa vuodessa. Kauppapalvelu ei ole lakisääteinen palvelu, joten se päätyi säästölistalle monen muun palvelun tavoin.
Emme pitäneet lakkauttamista hyvänä ratkaisuna. Monelle ikääntyneelle juuri kauppapalvelu mahdollistaa kotona asumisen. Jos kukaan ei tuo ruokaa, hygieniatarvikkeita tai muita välttämättömiä arjen tuotteita kotiin, ei kotona asuminenkaan onnistu.
Kaikilla ei ole omaisia, läheisiä tai naapureita, jotka voisivat auttaa ostoksissa tai tehdä verkkotilauksia. Monelle kauppapalvelu on käytännössä edellytys sille, että arki sujuu omassa kodissa.
Lopulta palvelua ei lakkautettu. Sen sijaan säästötavoitetta pienennettiin, asiakasmaksuja korotettiin ja palvelu kilpailutettiin koko Varsinais-Suomen alueella.
Miksi palvelu kilpailutettiin?
Ennen kilpailutusta kauppapalvelua järjestettiin eri puolilla Varsinais-Suomea hyvin eri tavoin. Joillakin alueilla kotihoidon työntekijät saattoivat tehdä kauppaostoksia asiakkaan puolesta. Toisaalla käytössä oli jo erillinen kauppapalvelu.
Hyvinvointialueen näkökulmasta käytäntöjen yhtenäistäminen oli välttämätöntä. Itse näen myös, että hoitotyön ammattilaisten työaikaa ei kannata käyttää kauppa-asiointiin, jos se on järjestettävissä muutoin.
On tärkeää myös huomioida, että kilpailutuksessa ei kilpailutettu kauppoja, vaan kauppapalvelu. Kilpailutuksen kohteena olivat tilausten käsittely, tuotteiden keräily sekä tuotteiden toimittaminen asiakkaan kotiin, tarvittaessa jopa jääkaappiin asti.
Kilpailutuksessa ei siis ratkaistu sitä, mistä yksittäinen asiakas haluaisi ostoksensa hakea, vaan sitä, kuka tuottaa palvelun, jonka avulla tuotteet saadaan asiakkaan kotiin.
Miksi tuotteita ei voitu määrätä haettavaksi tietyistä kaupoista?
Olen saanut kysymyksiä siitä, miksi tuotteita ei voida hakea aina asiakkaan omasta lähikaupasta.
Julkisissa hankinnoissa hyvinvointialue ei voi määrätä palveluntuottajaa käyttämään tiettyä paikallista kauppaa tai kauppaketjua. Hankinnat on toteutettava tasapuolisesti ja syrjimättömästi.
Sen sijaan tarjouspyynnössä asetettiin vaatimuksia tuotteiden laadulle, valikoimalle, erityisruokavalioiden huomioimiselle sekä hinnoille. Tarjousvertailussa huomioitiin myös asiakkaan maksamien tuotteiden hinta, jonka osuus vertailupisteistä oli 30 prosenttia.
Kilpailutusta valmisteltiin pitkään, ja Varsinais-Suomi jaettiin useisiin eri alueisiin, jotta mahdollisimman moni toimija voisi osallistua tarjouskilpailuun. Kaikkia alueita ei voittanut sama palveluntuottaja, vaan palvelua tuottavat myös muut toimijat.
Entä itsemääräämisoikeus?
Vakka-Suomen Sanomissa esitettiin näkemys, että hyvinvointialue on vienyt ikääntyneiden itsemääräämisoikeuden.
Ymmärrän hyvin, mistä huoli kumpuaa. Monelle oma lähikauppa on tuttu ja tärkeä osa arkea. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että nyt tehty päätös ei koskenut sitä, mitä tuotteita asiakas voi ostaa, vaan sitä, miten kauppapalvelu järjestetään.
Oma näkemykseni on, ettei hyvinvointialue vienyt ikääntyneiden itsemääräämisoikeutta. Sen sijaan hyvinvointialue päätti säilyttää kauppapalvelun tilanteessa, jossa koko palvelun lakkauttaminen oli aidosti pöydällä, ja järjestää palvelun uudella tavalla.
Käyttöönottoa on seurattava tarkasti
Ymmärrän hyvin, että uusi toimintamalli herättää kysymyksiä. Käyttöönotossa voi tulla esiin ongelmia, ja ne pitää ratkaista.
Olen saanut palautetta muun muassa pitkistä kuljetusmatkoista sekä siitä, miten uusi toimintamalli toimii käytännössä eri puolilla Varsinais-Suomea. Nämä ovat perusteltuja kysymyksiä, ja palvelun toimivuutta on syytä seurata tarkasti.
Lopulta tärkein mittari ei ole se, mistä yksittäinen ostoskassi lähtee liikkeelle, vaan se, saako ikääntynyt ihminen tarvitsemansa tuotteet kotiin luotettavasti, kohtuulliseen hintaan ja niin, että kotona asuminen on mahdollista mahdollisimman pitkään.
Siksi pidän tärkeänä, että onnistuimme säilyttämään kauppapalvelun osana Varhan palveluvalikoimaa.
