Lasten ja nuorten liikkumattomuus on lisääntynyt jo pitkän aikaa ja on tällä hetkellä huolestuttavalla tasolla. Tutkimusta aiheesta löytyy läjäpäin, mutta suuntaa ei siltikään olla saatu kääntymään. Mitkä tekijät ovat tähän johtaneet ja mitä voisimme tehdä, jotta liikunta olisi oleellinen osa lasten ja nuorten elämää?
Liikunnan hyödyt terveydelle ja hyvinvoinnille on todistettu kiistattomasti lukuisin tutkimuksin. Vaikutukset ulottuvat kaikille terveyden osa-alueille: fyysinen kunto on parempi, henkinen hyvinvointi lisääntyy. sosiaaliset suhteet ja verkostot ovat laajempia. Eikä ennaltaehkäisevää vaikutusta voi olla myöskään korostamatta.
Liikuntasuositus lapsille ja nuorille on 1-3 tuntia liikkumista iästä riippuen. Tämän tavoitteen saavuttaa tällä hetkellä vain kolmannes. Pikainen vilkaisu ajassa taaksepäin tuo selkeitä vastauksia ainakin arkiliikunnan vähenemiselle: välimatkat kuljetaan jotenkin muuten kuin kävellen tai pyörällä. Katukuvassa näkyy lisääntyvästi sähköpotkulaudat ja arkiliikunta on edelleen vähentynyt.
Perheiden arki on hektistä ja kiireistä. Työelämä luo vanhemmille painetta, joka heijastuu myös lapsiin. Elämätapojen omaksuminen sukupolvelta toiselle on vahvaa ja tässä myös liikunnalla on iso rooli. Vanhempien mallilla on valtava merkitys. Jos vanhempien arkeen ei sisälly lainkaan arki- ja hyötyliikuntaa, ei sitä yleensä sisälly lastenkaan päivään.
Usein ajatellaan, että lapsen liikuntaharrastus kattaa suositukset, mutta harvoin näin on. Liikunta painottuu 1-2 tunnin harjoituksiin ja muuten aika kuluu hyvin usein ruutujen äärellä. Haaste olisikin saada tätä aikaa käytetyksi toisella tavalla.
Vaalikoneissa yhtenä väittämänä esitettiin liikuntatuntien lisäämistä kouluihin, vaikka muiden oppiaineiden kustannuksella. Tällä ei kuitenkaan taata sitä, että liikunnasta saataisiin sitä, mitä tarvittaisiin. Liikunnallisen elämäntavan omaksuminen vaatii myönteisiä ja turvallisia kokemuksia itselle mieluisan liikuntamuodon parissa. Koulun liikuntatuntien sisällöt ovat nykyään varsin laajoja, mutta on muistettava, että ryhmässä on usein yli 20 oppilasta, joilla kaikilla on omat mieltymykset. Jokainen liikuntatunti ei näin ollen voi olla sisällöltään jokaiselle juuri se mieluisin – kuten ei muidenkaan oppiaineiden tunneilla asia ole.
Tarvitsemme matalankynnyksen vaihtoehtoja lasten ja nuorten liikuntaharrastustarjontaan, liikunnan yhteiskunnallisen aseman vahvistamista, kannustavaa ja liikunnan mahdollistavaa asuinympäristöä sekä perheille suunnattua toimintaa, motivointia ja mahdollisuuksien luomista, jotta liikunta saataisiin osaksi jokaisen lapsen ja nuoren elämää. Liikuntaa voidaan toki lisätä koulupäivän yhteyteen, mutta ei muiden aineiden kustannuksella. Harrastustakuu on osa ratkaisua, mutta ennen kaikkea tulisi tutkia miten lapsia ja nuoria voitaisiin käytännönläheisesti ohjata, tukea ja motivoida liikunnan pariin.
