Keskustelu sisäilma-asioista on ollut aktiivista Kaarinassa. Erityisesti viimeisten kahden viikon aikana, olen päivittäin keskustellut Hovirinnan koulukiinteistön tilanteesta. Koulussa olevien lasten vanhemmat ovat tuoneet esiin huolensa siitä, että suuri määrä lapsia ja opettajia oireilee koulun sisäilman vuoksi.
Olen perehtynyt erilaisiin koulukiinteistöä koskeviin raportteihin ja tutkimustuloksiin. Olin itse kuuntelemassa vanhempia, kun koululla järjestettiin vanhempainyhdistyksen toimesta keskustelutilaisuus. Joudun kuitenkin myöntämään, että asia vaikuttaa erittäin monitahoiselta, monimutkaiselta ja selkeitä johtopäätöksiä on vaikea maallikkona tehdä. Siksi en edes yritä arvioida tätä sisäilman tilannetta.
Muutaman muun asian haluaisin kuitenkin sanoa.
Sisäilmasairaus on mörkö
Miksi näitä sisäilmaongelmia ei ole ollut ennen Suomessa? Miksi nyt näyttää siltä, että monet kokevat oireita julkisissa kiinteistöissä? Itse arvelen, että yksi mahdollinen vastaus piilee tutkimuksessa ja tiedossa. Useat meistä muistavat sen yhden vilkkaan pojan koulussa. Hän ei jaksanut istua paikallaan ja hän oli yliaktiivinen. Hän oli silloin ennen vanhaan vilkas lapsi, mutta tänään hän voi saada diagnoosin ADHD. Samalla tavalla tietoa on rakennuksista ja muista sairauksista on enemmän. Näyttöä ei kuitenkaan ole aina tarpeeksi. Esimerkiksi käypä hoito -suosituksissa todetaan, että mikrobikasvustoilla arvioidaan olevan merkittävä hengitystieoireiden taustalla vaikuttava tekijä, mutta selvää näyttöä mikrobikasvun yhteydestä terveysvaikutuksiin ei ole. Vahvaa näyttöä ei terveysvaikutuksista kuitenkaan vielä ole. Lähde
Sellaiset asiat joita ei tunneta ja jotka ovat jotenkin epäselviä, ovat usein myös todella pelottavia.
Vanhempien huoli on aito
Ymmärrän täysin sen, että äidille ja isälle on kaikkein tärkeintä oman lapsen terveys ja sitä kautta myös koulurakennuksen turvallisuus. On sanomattakin selvää, että näin on! Uskaltaisin jopa väittää, että tämän asian ymmärtää jokainen omatunnolla varustettu poliitikko.
Vanhemmat kokevat voimattomuutta, vihaa ja epätoivoa. Haluankin sanoa, että kukaan ei vähättele huoltanne ja kaikki katselevat nyt koulunne suuntaan.

St. Karins Svenska skolanin vanhempainyhdistys järjesti keskustelutilaisuuden Hovirinnan koulukiinteistön sisäilma-asioista 24.4.2017.
Miten tässä näin pääsi käymään? Hyvän koulupäivän tulisi olla jo huomenna.
Vanhemmat ovat ilmaisseet, että eivät ole saaneet tietoa kiinteistöstä ja tiedon hankinta on ollut haastavaa. Se on selvää, että tieto ei ole kulkenut ja se saa huolestuneen äidin tai isän pohtimaan kaikenlaisten salaseurojen mahdollisuutta. Tietääkseni ei sellaisia ole. On toimijoita, jotka ovat ihmisiä ja haluan uskoa, että virkamiehetkin ovat aidosti parhaansa yrittäneet. Se ei tietenkään riitä, vaan koko prosessin pitäisi toimia. Sen pitäisi toimia niin hyvin, että kaikki tietää oman roolinsa (äiti, isä, työntekijät, virkamiehet, terveydenhuollon asiantuntijat, poliitikot jne.). Kaikilla tahoilla pitäisi olla ajantasainen ja ennen kaikkea oikea tieto saatavilla. Joskus on myös hyvä tiedottaa siitäkin, että ei ole mitään tiedotettavaa. Silloin kysyvä voi löytää vastauksen myös siitä, missä kouluissa ei ole havaittu mitään ongelmia. Kaupungin verkkosivuilla voisi laajemminkin olla ohjeita kuntalaisille. Sellaisia ohjeita tarvitaan, josta löytää oikean viranomaisen erilaisissa tapauksissa.
Minusta jokaisen tahon tulee lähestyä asiaa tätä asiaa ratkaisukeskeisesti. Asia etenee nopeammin, kun päästään syyttelevistä sormista itse asiaan. Jokaisen tahon tulisi nyt pyrkiä hyvään yhteistyöhön. Prosesseja ehditään kehittämään ja virheitä tarkastelemaan moneen kertaan, mutta hyvän koulupäivän tulisi olla jo huomenna.
Miksei ongelmia ole ennen ollut? No, aikaisemmin kiinteistöjä korjattiin koko ajan. Nykyään talonmiehen näkeminen on suurin piirtein yhtä todennäköistä kuin tasavallan preisdentin. Toinen syy on meidän todella huonolle tasolle ajettu rakentamiskulttuuri, jossa asioiden vastoin hyvää tapaa tekeminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Tehdään halvalla ja välittämättä pitkästä jänteestä.
Vedetään muovimattoa märkään betoniin, vaikka näin ei saisi tehdä. Kastellaan eristeet pihalla makuuttamalla, vaikkei näin saisi tehdä. Ja nämä kaksi ovat vain jäävuoren huippu.
Juuri näin ja toivoisinkin, että rakeennuskulttuuriin tulisi myös muutos. Kuivaketju10 -toimintamalli tulisi ottaa käyttöön mahdollisimman pian.