Juttu on julkaistu Turun Seutusanomissa 10.1.2024 (itä)
Vuodenvaihteessa saimme kuulla uusista lähestyvistä poliittisista lakoista. Näitä on myös kovasanaisesti kritisoitu, koska ammattiliitot pyrkivät vaikuttamaan maan hallituksen toimiin poliittisilla lakoilla.
Suomen perustuslaissa on taattu jokaiselle yhdistymisvapaus. Ammatillinen järjestäytyminen tapahtuu ammattiliittoihin. Näitä työntekijöitä, jotka ovat halunneet järjestäytyä on yli 54% (TEM 2023) työikäisestä väestöstä. Puhutaan siis merkittävästä järjestäytymisasteesta. Ammattiliitot pyrkivät ajamaan työntekijöiden etuja, kuten vastaavasti työnantajajärjestöt ajavat työnantajien etuja. Normaalisti työehtosopimusneuvotteluissa ammattiliitto pyrkii neuvottelemaan paremmista työehdoista työnantajajärjestön kanssa. Jos työehtosopimukset eivät ole voimassa, voivat ammattiliitot käyttää työnantajan painostuskeinona mm. lakkoa.
Työehtoihin vaikutetaan myös lainsäädännöllä, josta päätetään eduskunnassa. Siksi ammattiyhdistysliikkeet ja työnantajayhdistykset pyrkivät vaikuttamaan politiikan sisältöihin. Petteri Orpon hallitusohjelmaan sisällytettiin useita työnantajien toivomia muutoksia, kuten merkittävät lakko-oikeuden rajaukset. Lisäksi siihen on sisällytetty useita muitakin työntekijän asemaa heikentäviä lakiuudistuksia, kuten esimerkiksi työntekijän irtisanomista helpotetaan ja ensimmäinen sairauspäivä muuttuu palkattomaksi.
Kaikkien hallituspuolueiden vaaliohjelmissa ei kuitenkaan kerrottu, että miten työntekijöiden asemaa tultaisiin heikentämään ja lakko-oikeutta rajaamaan. Ei voida siis yksiselitteisesti katsoa, että vaaleissa äänestettiin tämänlaisen hallitusohjelman ja sitä kautta työntekijöiden aseman heikennyksistä. Suomalaisessa järjestelmässä ei äänestäjällä olekaan tietoa siitä, millaista hallitusohjelmaa hän saattaa lopulta tulla äänestäneeksi. Työntekijöiden lakko-oikeuden rajaamisella rajoitetaan ihmisten halukkuutta ja mahdollisuuksia vaikuttaa sekä osoittaa mieltä.
Suomalainen työmarkkinamalli on perustunut vahvasti kolmikantaiseen yhteistyöhön, jossa ammattiliitot, työnantajajärjestöt ja valtio ovat neuvotelleet yhdessä talous- ja työelämää koskevista kysymyksistä. Nyt näyttää siltä, että tätä mallia ei enää haluta käyttää ja Orpon hallitus haluaa yksipuolisesti sanella työehtoihin vaikuttavista asioista. Ay-liikkeen ja niihin järjestäytyneiden työntekijöiden turhautuminen ja mielenilmaukset ovat siis monella tapaa perusteltuja. Edessämme on hyvin vaikea lakkokevät, jos hallitus ei palaa neuvottelun ja sopimisen tielle.
